Tähän vuoden aikaan, joskin jokaisena muunakin päivänä, voi tuntua siltä, että muut elävät juuri sellaista elämää, kuin "pitäisikin", ja oma arki ja elämä on ihan vääränlaista ja epäonnistunutta. Somessa nähtävät perhe- ja juhlakuvat voivat lisätä oloa, että olen ainoa, jolla on erilainen joulu. Tärkeää onkin muistaa, ettet ole yksin, vaikka siltä tuntuisikin.
Joskus helpottavinta on myöntää vain ihan suoraan, ettei tästä joulusta mitään somejoulua tule. Yhtäkkiä paineet elää "tietyllä tavalla" voivat hävitä. Ja jos totta puhutaan, ei mitään mystistä somejoulua ole olemassakaan; jokaisen kuvan ja julkaisun takana on tarina, josta emme voi koskaan tietää ihan kaikkea. Kenenkään joulu ei ole täydellinen.
En silti väheksy yksin tai eronneena joulua viettävän surua tai harmitusta, jos sellaista tuntee. Joulu, ja useat muutkin juhlat, ovat niin voimakkaasti profiloituneet perhejuhliksi, että muunlaista joulua viettävät voivat väkisinkin kokea ulkopuolisuutta ja vaille jäämistä. Varsinkin, jos itse toivoisi perhejoulua, muttei sitä silti saa. Voi olla, että puoliso päätti lähteä ja vei mukanaan myös joulut sellaisina, kuin ne aiempina vuosina ovat olleet.
Joulu on niin voimakkaasti profiloitunut perhejuhlaksi, että muunlaista joulua viettävät voivat väkisinkin kokea ulkopuolisuutta ja vaille jäämistä.
Olen kokenut monenlaisia jouluja: lapsen kanssa kahdestaan, uusperhejouluja, molempien lasten kanssa aattoaamu, kaverien luona. Joulun aikaan usein koen kipeää erillisyyttä muihin: ei ole ydinperhejoulua, eikä koskaan tule olemaan. Ydinperhe on niin vahva normi, vaikka sitä ei itse enää eläkään, että väkisinkin sitä kokee olevansa erilainen kuin muut. Eronneen kokemus voi olla tuplaiso: vielä eronnut, mikä epäonnistuja!
Kun uskaltaa sanoa ääneen, että joulu pelottaa, pelottaa miltä minusta tuntuu ja tuntuuko kaikki väärältä, tunne voikin yllättäen puolittua. Jaettuna siitä ei tule mörköä. Parhaimmillaan voi kuulla muidenkin olevan samanlaisten pohdintojen parissa. Ehkä pieni sana toiselta samaa kokevalta muistuttaa meitä siitä, että olemme ihan hyviä ja onnistuneita näinkin.
Tärkeintä on antaa tuntua juuri siltä, kuin juuri missäkin hetkessä tuntuu. Ei koeta kieltää tunteitaan, koska ne joka tapauksessa ovat juuri sellaisia kuin ovat.
Yksinäisyyttä saa surra. Mutta yksinolosta saa myös nauttia, vaikka se ei sopisikaan kuvastoon. Tärkeintä on antaa tuntua juuri siltä, kuin juuri missäkin hetkessä tuntuu. Ei koeta kieltää tunteitaan, koska ne joka tapauksessa ovat juuri sellaisia kuin ovat. Ehkä ne voisi ottaa vastaan lempeydellä ja sanoa: nyt tunnen näin, ehkä seuraavassa hetkessä jotain muuta.
Voi olla hyvä idea sulkea some joulun ajaksi, jos tietää, että siellä näkyvät joulujutut tuntuvat pahalta. Voi myös rajata somensa sellaiseksi, ettei juuri niitä joulujuttuja näe. Ehkä löytää oman yhteisönsä, jossa saa olla sellainen kuin on.
Sinä et ole epäonnistunut ja joulusi ei ole vääränlainen. Se on sinunlaisesi.
Lempeää juhla-aikaa, toivottaa
Anne Elisabet
コメント